Kroatia oli jo ennen toista maailmansotaa Jugoslavian valtioiden enemmän tai vähemmän vakaassa liitossa maatalousvaltaisempi maa kuin Serbia. Tämä elinkeinorakenteen erilaisuus aiheutti Serbian ja Kroatian välillä jatkuvaa kitkaa. Serbia yritti saada yliotteen Kroatiasta, joka pani tanakasti hanttiin. Titonkaan aikana valtiot eivät olleet aivan sopuisia veljiä keskenään. Kroatia säilytti kuitenkin asemansa Jugoslavian viinimaana ja Titon Jugoslavian hajoamisen jälkeen viinintuotanto on kehittynyt nopeasti muun Euroopan tasolle.
Kroatia on edelleen vähemmän tunnettu, mutta mielenkiintoinen viinimaa. Viininkasvatuksen historia on pitkä ja ulottuu antiikin Kreikan aikaan. Silloin kreikkalaiset kasvattivat viinejään nykyisissä Balkanin maissa ja Italiassa. Kroatian 2500 vuotta vanha viininviljelyperinne on näkyy siinä, että siellä viljellään edelleen noilta ajoilta peräisin olevia alkuperäisiä (autoktonisia) viiniköynnöslajikkeita, joita ei esiinny missään muualla tai ne ovat Euroopassa tai muissa maanosissa kasvatettavien Vitis vinifera-köynnösten äitilajikkeita.
Titon aikaan Suomeen tuotiin vuosikymmeniä jugoslavialaista rieslingiä. Se oli tikustelevan hapokasta ja varmasti viipyilevää. Sen maun tunsi seuraavana aamuna ja itse asiassa sen maku on suussani vieläkin. Tällainen viini piti meillä pintansa vuosikymmeniä, koska pontikkamaana mittasimme viininkin laadun prosentti/hinta suhteena ja halvimmat prosentit löytyivät jugoslavialaisesta rieslingistä. Se oli kylmänä myös kohtuullisen hyvää. Ns. paremmat viinit olivat siihen aikaan opiskelijoiden ja duunarien ulottumattomissa.
Kroatiassa tuotettiin Titon aikaan tietysti myös kaikkia nykyisiä viinejä, mutta niitä ei tuotu Suomeen. Ehkä syynä oli länsimaisten viinien eräänlainen protektionismi. Verojenkin jälkeen halpa jugoslavialainen laatuviini olisi lohkaissut liian suuren osan suhteettoman kalliista Ranskan, Saksan ja Italian viineistä, joita parempi ja varakkaampi väki nautiskeli kotonaan ja ravintoloissa. Jonkinlainen hajurako rahvaaseen piti säilyttää vielä viisikymmentä vuotta sitten.
Nyt tilanne on toinen, vaikka kroatilainen viini Alkon hyllyssä on edelleen harvinaisuus. Sorttimenttiin sukeltamista varten on siis matkustettava Kroatiaan. Tyypillistä on edelleen, että lähes jokaisella Kroatian suurehkolla saarella on oma alkuperäinen lajikkeensa, jonka juuret ulottuvat antiikin hämärään. Valkoviinejä tuotetaan 67 %. Loput ovat punaviinejä ja rosé-viini on harvinaisuus.
Tyypillisimmät valkoviinit ovat Zlatina ja Malvazija, joka on maultaan aivan eri viini kuin esim. Itävallan Malvasia. Maukas Posip on alkuperäinen Korculan saaren valkoviini, jota Unkarissa kasvatetaan Furmint-nimellä. Parhaana punaviininä pidetään Plavac mali, joka on Zinfandelin emoviini. Sen viljely on laajentunut muihin maanosiin. Alkuperäisten lajikkeiden lisäksi Kroatiasta löytyvät myös tyypilliset muun Euroopan lajikkeet kuten Merlot, Cabernet souvignon tai Rieslingit.