Olin syyskuisena viikonloppuna juhlimassa ruotsalaisen sisaryhdistyksemme 10. toimintavuotta Skoonessa. Etumatkaa meihin on muutama vuosi, mutta se ei ole tavoittamattomissa.
Kokouksen esitelmissä otettiin esille Europan viiniskandaalit ja niitä on paljon. Jotkut Euroopan valmistajat ovat lisänneet viineihin glykolia, metanolia, laimentaneet viiniään likavedellä, antaneet viineihinsä lisämausteita pippurista, paprikasta tai vaniljasta. Tunnettussa herkkukinkkujen maassa Italiassa mafia oli lisännyt viineihin vielä ytympää maustetta eli suolahappoa ja lannoitteita. Niistä saa varmasti päänsä sekaisin tai ainakin päänsäryn
Periaatteessa viinin ei saisi panna mitään muuta ylimääräistä kuin sokeria ja sallitut kemikaalit (suomalaisessa tilaviinimenetelmässä myös vettä), mutta kaikkea kokeillaan. Esitelmöitsijä näytti pilakuvaa, jossa ravintolan kellarimestari täytti erilaisten vuosikertaviinien pullot samasta tynnöristä. Ei niin pientä pilaa, etteikö totta toinen puoli. Tämä viittasi Ranskan viiniskandaaliin, jossa Pinot noir-viinin valmistukseen oli käytetty muita halvempia rypälelajikkeita.
Vähän samanlainen pilakuvan tunne tulee joskus, kun ravintoloista tilaa erilaisia puna- tai valkoviinejä laseittain. Voisi vaikka vannoa, että samasta pullosta on kaadettu Riesling- ja Pino blanc-viini. Toinen asia, johon olen törmännyt, että puollottainkin tilatessa voidaan ensin tarjota epätyypillisesti vanhentunutta (varastossa pilalle mennyttä) viiniä, jotka kyllä vaihdetaan, jos jaksaa illan alkuvaiheessa urputtaa. Muistakaakin katsoa, että pullo avataan vasta pöydässä.
Ruotsissa on jo ammattimaisia viintuottajia ja Alnarpin Landbrukshögskolan tekee tiivistä viininkasvatuksen yhteistyötä saksalaisten ja puolalaisten yliopistojen kanssa. Vierailevana luennoitsijana oli Neubrandenburgin viininkasvatusta opettavan ammattikorkeakoulun professori. Hän esitelmöi leikkausmenetelmistä, viinin analyysimenetelmistä ja viininkäymisen seurannasta.
Viiniköynnösten valintaa käsiteltiin ja todettiin, ettei pohjoiseen kasvatukseen tarvitsekaan hankkia joitain Pinot noiria, jota kasvatetaan riittävästi ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Meidän kasvatettavaksemme EU.n byrokraattien pitää hyväksyä ne lajikkeet, jotka sopivat meidän ilmastoomme, tuottavat meillä satoa ja antavat pohjoisen viinille niille ominaisen leiman ja aromit. Voisiko asian paremmin ilmaista.
Etelä-Ruotsin viinisadon kerrottiin kärsineen tänä vuonna vaihtelevasta ilmastosta. Runsaat sateet olivat viivästyttäneet kypsymistä ja sokeripitoisuudet olivat vielä matalahkoja. Korjuuseen arveltiin päästävän vasta lokakuussa. Meillä puolestaan tämä kesä oli viininkasvattajan unelmakesä, jos vain viitsi toimittaa riittävästi vettä köynnöksille.
Viinikilpailuissa oli 38 viiniä, joista puolet sai laatudiplomin. Kaikkia kilpailuviinejä maisteltiin ja jyvät erottuivat selvästi akanoista. Parhaan valkoviinin Solaris-rypäleestä, joka oli myös juhlaillallisen viini, oli valmistanut pietarsaarelainen Skooneen muutanut herra, joka asui yhdessä (sambo) erään skoonelaisen viehättävän naishenkilön kanssa ja oli alkanut viinintilalliseksi. Samalla selvisi, että Ruotsissa on monia muitakin suomalaisperäisiä viininkasvattajia kuten ammattimaisesti köynnöksiä kasvattava Anders Bäck ja Lauri Pappinen. Lisäksi suuri joukko niitä, joiden jompikumpi isovanhemmista tai esi-isistä kuului tulleen Suomesta.
Ruotsin ravintola-ammattikorkeakoulun (Gastronomihögskolan) rehtori, jonka varamiehen vanhemmat olivat vaasalaisia, kiitteli vuolaasti suomalaisia tilaviinejä korkealaatuisiksi. Hän oli jo aloittanut yhteistyön Hämeen ammattikorkeakoulun Lepaan yksikön kanssa. Näitä omia marja- ja hedelmäviinejämmehän me itse muistamme nimitellä milloin miksikin litkuiksi tai käyneiksi marjamehuiksi.
Mikähän meitä suomalaisia oikein vaivaa vai onko ruotsalaisten suu tuohesta? Onko luterilainen pessimismi saanut meistä liian tiukan otteen ja Suomeen ovat jäänet vain jahkailijat? Edelleen kuulee väitettävän, että ”viini ei kasva Suomessa”. Näkyyhän tuo kasvavan ainakin Etelä-Suomessa ja jopa hyvin ilman kuttaperkkasuojiakin. Jahkailuumme kyllästyneet tekijät ovatkin löytäneet myös viiniköynnösten kasvatuksessa paremman maaperän Ruotsista kuin kotimaastaan.