Totta se on. Nyt on saatavilla lajikkeita, jotka ovat talvenkestäviä Suomen oloissa, ulkonakin. Silti täällä joudumme ottamaan luonnon olot huomioon tarkemmin kuin perinteisissä viininviljelymaissa. Positiivisena puolena Suomen pitkä kesäpäivä on eduksi viiniköynnökselle, sillä se on valokasvi.

Istutuksen valmistelu

Valitse lämmin seinusta tai lämmin eteläinen tai lounainen rinne, jos mahdollista. Kaiva reilu kuoppa, vähintään 50 cm leveä ja 50-70 cm syvä. Viiniköynnöksen pääjuuret kasvavat metrin tai metrien syvyyteen. Sekoita kuoppaan multaa ja kaivamaasi maata sekä syyslannoitetta. Keväällä istuttaessa voit antaa typpipitoista lannoitetta, mutta typpeä ei ole syytä lisätä enää elokuun puolivälin jälkeen. Silloin olisi vaarana kasvun jatkuminen liian myöhään syksyllä ja talveen valmistautuminen ei tapahtuisi ajoissa. Taimien väli on tavallisesti 1-1,5 metriä ja rivien väli 2-2,5 metriä. Liian tiheässä kasvavat taimet eivät saa tarpeeksi valoa ja marjat eivät kypsy yhtä hyvin.

Istuttaminen

Jos juuret kiertävät astiassa, avaa taimen juuristoa. Istuta aitojuuriset taimet nykyistä multapintaa syvemmälle ja vartetut lajikkeet siten, että varttamiskohta jää maanpinnan yläpuolelle. Jätä kasvavista versoista maan päälle muutama silmu; voit peittää jopa puolet taimesta istuttaessasi. Mitä syvemmällä juuret ovat, sitä paremmin juuristo ja taimi selviävät talven pakkasista. Voit jättää taimen alkukesällä kuoppaan, jolloin kastelu on helppoa. Lisää multaa kuoppaan kesän aikana. Syksyllä ennen syyssateita tee pieni 10-30 cm korkea kumpare. Liika vesi valuu juuristolta pois ja kumpu lämpenee keväällä nopeammin. Laita taimen tyvelle kuoriketta, mansikkakangasta tms, jotta rikkaruohot pysyvät pois kilpailemasta vedestä, ravinteista ja auringon valosta.

Tukeminen

Yksittäinen taimi voi kiivetä keppiä, verkkoaitaa tai säleikköä pitkin. Pitkä rivi taimia on helpompi tukea kestäviin keppeihin kiinnitettyjen lankojen varaan.

Suojaaminen lehtien puhjettua toukokuun halloilta

Viiniköynnösten yksi lajikkeittain vaihteleva ominaisuus on, kuinka aikaisin keväällä taimi alkaa kasvaa. Mikäli istutuspaikka esiintyy keväthalloja, taimi kannattaa suojata, jos yöhalla uhkaa. Pitkä rivi taimia on helpointa suojata tukilankojen varaan asetettujen hallaharsojen tai muovien avulla,  jolloin kahta puolta olevien suojien yläreunat on kiinnitetty pyykkipojilla yhteen ja alareuna pysyy kivien avulla paikallaan. Yksittäiset taimet voi kietoa pariin kertaan harson sisään.

Leikkaus syksyllä tai talven aikana

Leikkaamista ei kannata pelätä. Kun leikkaa syksyllä lehtien putoamisen jälkeen, mutta ennen keväällä alkavaa silmujen turpoamista, köynnöksen voi katkaista vapaasti. Hankalin aika kasville on huhti-toukokuussa, kun nestevirtaukset ovat alkaneet. Oksan katkaisu saa aikaan mahlavuodon, jolloin taimi hukkaa käyttökelpoisia ravinteita ja voi altistua sienitaudeille. Jos viiniköynnös on kasvihuoneessa tai talon lämpimällä seinustalla, sitä ei välttämättä tarvitse leikata ollenkaan, vaan sen voi antaa kasvaa vapaasti. Kuitenkin liian tiheä kasvusto etenkin kasvihuoneessa altistaa taudeille eikä kaikille lehdille ja myöhemmin rypäleille tule juuri valoakaan.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa leikkaamiseen. Keski-Euroopassa on tavallista, että taimet leikataan esimerkiksi T:n tai J:n muotoon. Runko on tällöin 50-80 cm pituinen ja siitä lähtee haara tai useita leikkausmuodon mukaan. Uudet versot kasvavat 50-120 cm korkeudella ja rypäleetkin roikkuvat ilmassa. Taimia ei tarvitse suojata pakkasilta, ja taimien muodon voi valita kokonaan rypäleiden hyvän kypsymisen varmistamiseksi. Erityyppiset leikkausmuodot voivat olla lajikkeelle, alueelle tai tilalle tyypillisiä. Keväällä leikkauksen jälkeen lajikkeesta ja viiniköynnöksen istutustiheydestä riippuen kasvuun lähteviä silmuja on 15-30.

Suomessa talven kylmyys ja talvenkestävyys pitää ottaa huomioon ensin. Kovan pakkasen kestävä lajike mahdollistaa erilaisia leikkaustapoja. Itse suosittelen kasvatustavaksi pensasmaista ”kantoversokasvatusta” erityisesti aroille lajikkeille, mutta myös muille avomaalla. Silloin taimen runko ei ole 10-30 cm korkeampi. Syksyllä tällaiseksi leikattu taimi on helppo suojata kovilta pakkasilta, vaikka lunta ei olisikaan. Versot lähtevät tästä kannosta ja siihen jätetyistä lyhyistä 2-5 silmun oksista keväällä kasvuun. Kannossa ja siihen jätetyissä versoissa ei keväällä tarvita enempää kuin 10-20 silmua, jotta saataisiin hyvä sato.

Toinen kylmiin oloihin sopiva leikkaustapa lähtee siitä, että matala maanpinnan lähellä oleva runko voidaan helposti suojata talven kovia pakkasia vastaan. Kantoversokasvatukseen verrattuna tämä muoto on pitkänomainen, matalana kasvava J, mutta samalla tavoilla suojattavissa ja keväällä leikkausten jälkeen silmujen määrä samanlainen. Versot lähtevät tästä rungosta ylöspäin ja vaativat tuen. Jos lajike on normaalitalvina kestävä, siihen voi tämän alhaallakasvavan rungon lisäksi kasvattaa yhden pystyrungon, josta saa kasvatettua toisen vaakarangan noin metrin korkeuteen, mutta toiseen suuntaan kuin alhaalla kasvava. Näin kummallakin on tilaa ja valoa kasvattaa rypäleitä ja versoja. Jos yläverso ei selviä talvesta, saa alhaalta kasvatettua uuden pystyhaaran parin vuoden kuluessa, mutta satoa saa vain alimmaisesta vaakarungosta.

Kesäleikkaus

Kesäleikkauksien tavoitteena on parantaa rypäleiden kypsymistä. Tämä saadaan aikaan, kun heinäkuun lopussa ja elokuussa terttuoksaan tertusta eteenpäin jätetään vain 6-12 lehteä. Samoin muut rypäleitä varjostavat lehdet ja kasvaneet versot poistetaan. Verso kannattaa katkaista solmun kohdalta, jolloin katkoskohta paranee parhaiten.

Jos rypäleitä on viinikynnöksessä paljon, kannattaa osa viimeiseksi kukkineista pienimarjaisimmista tertuista leikata pois. Näin saadaan köynnöksen energia paremmin kohdistettua jäljelle jätettyihin rypäleisiin, ja ne ehtivät kypsyä paremmin. Jos lajikkeelle on tyypillistä, että tertussa on paljon pieniä rypäleitä tertun kärjessä, koko kärjen voi leikata pois.

Viiniköynnöksen valmistaminen talveen

Suomen oloissa syksyn ensimmäinen halla voi tulla aikaisin. Silloin köynnöksen kasvu pysähtyy, mutta pahimmillaan se haittaa silmujen ja rungon talvilepoon pääsemistä. Näin tapahtuu usein nuorilla ensimmäistä vuottaan kasvavilla taimilla, mutta syksyn oloista johtuen se voi tapahtua myös vanhemmille köynnöksille. Tuleentumisen edistämiseksi viiniköynnöksen pituuskasvu kannattaa pysäyttää leikkaamalla latvoja elokuun alkupuolelta lähtien. Tällöin verson kasvu pysähtyy, ravinteet menevät rypäleille, silmuihin, rungon puutumiseen ja juuristoon. Samalla köynnöksen talvenkestävyys paranee usein jopa hyvin merkittävästi.

Talvisuojaus

Saksassa ammattiviljelmillä viiniköynnösten tyvelle kasataan traktorilla maata suojaamaan runkoa ja juuristoa talven pakkasilta. Älä sinäkään kainostele suotta suojaamisessa. Leikkaa oksia, irrota versot tuestaan ja laske alas maata vasten. Laita hiekkaa, maata, kuoriketta, havuja tai pakkaskangasta versojen päälle. Tavalliseen turpeeseen tai pehmeään multaan peitetyt oksat ovat helposti liian kosteita ja sienitaudit tms. voivat levitä ja etenkin ohuet nuoret varret voivat kuolla.

Hyvän eristävän pakkassuojan alla on mieluisa pesäpaikka myös hiirille ja myyrille, mutta niistä harvoin on haittaa viinitarhoilla. Silti pätee tässäkin, että jos pienjyrsijöiden ruoka loppuu talvella, kaikki syötävä kelpaa. Voit käyttää runkosuojaa tai verkkoa ja tarkkailla myyrätilannetta talven aikana. Lumen tallaaminen taimien ympäriltä ohjaa hiiret ja myyrät pois aivan taimen tyveltä.