Alla oleva kuvaus perustuu puhtaasti omiin kokemuksiin ja mutu-tuntumaan:
Bianca on ehdottomasti yksi suosikeistani. Se on lämpimällä paikalla voimakaskasvuinen ja satoisa; kasvihuoneessani oleva 5-vuotias taimi tuotti viime vuonna noin 6-7 kiloa rypäleitä, jotka olivat sopivan hapokkaita ja melko makeita. Parasta niissä on se, että ne maistuvat ihan oikeilta rypäleiltä. Tertut olivat melko löyhiä ja painoivat keskimäärin noin 125g. Rypäleet ovat väriltään vaalean vihreitä (kasvihuone) tai kellertäviä (ulkona), ne ovat hieman zilgaa suurempia ja niissä on 2-4 siementä (pienempiä kuin zilgassa). Kiva piirre kasvihuoneessa kasvattaessa on se, että heikosti pölyttyneet marjat jäävät suuren mustikan kokoisiksi ja täysin siemenettömiksi -- mutta kypsyvät parisen viikkoa tertun normaalikokoisia marjoja nopeammin. Isokokoinen sato kypsyy meidän kasvihuoneessa melko myöhään syyskuun puolessa välissä -- ulkona nuoren taivukkaan 6 tertun sato oli kypsä suunnilleen samaan aikaan.
Bianca valmistautuu talveen aikaisin, ehkä jopa aavistuksen aikaisemmin kuin zilga. Se on meillä kestänyt ilman vaurioita ja taysin suojaamattomana 26 asteen pakkasen ulkona ja 21 astetta kasvihuoneessa. Nuori taimi kannattaa kuitenkin suojata hyvin, etenkin jos talveen valmistautuminen myöhästyy. Näin kävi meillä parina ensimmäisenä syksynä. Kasvihuoneen ovi kannattaa pitää syksyn ja kevään lämpimillä säillä auki, sillä talvilevon keskeytyminen johtaa tällä lajikkeella helposti silmujen kuivumiseen, sillä silmut alkavat paisua aikaisin, siitäkin huolimatta että itse kasvuun taimi lähtee kasvuun myöhemmin kuin zilga. Ulkona alkukesän kylmä sää hidastaa kasvua ja syksyn sadekelit sadon kypsymistä. Kukinta on myöhäinen muihin lajikkeisiin verrattuna.
Voimakaskasvuinen bianca vaatii erityisen paljon tilaa. Syksyn tai alkukevään leikkauksessa siihen voi jättää tavallista enemmän silmuja. Viime kesän 6-7kg sato saatiin jättämällä keväällä 40 kukkaterttuja tuottavaa silmua, loput typistettiin pois heti, kun vahvimmat marjaa tuottavat versot oli löydetty. Toisiaan liian lähellä olevat oksat kannattaa myös karsia, sillä bianca tekee erityisen paljon varasilmuja, jotka lähtevät kasvuun aikaisin ja joista osa tuottaa hyvän sadon. Nuorten versojen kanssa kannattaa olla kuitenkin varovainen ja ne on syytä tukea hyvin, sillä ne katkeavat helposti.
Leikkaustavoista biancalle näyttäisi sopivan parhaiten hyvin lyhyt leikkaustapa, sillä kasvihuoneessa jopa pari-kolmevuotiaaseen kantoon voi ilmestyä syksyn/kevään aikana 10-20 silmua. Itse käytän tällä hetkellä kahden oksan pareja, joista toisen leikkaan 3-4 silmun jälkeen ja toisen heti ensimmäisen silmun jälkeen. Loput oksat typistetään kokonaan pois jo syksyllä.
