Rypäleiden koosta

Kävin tarhallasi hakemassa taimia elokuun puolivälissä. Onko tosiaan niin, että siemenellisten lajikkeiden rypälekoko on niin vaatimaton kuin se oli viljelykselläsi, ja on minun Nordicani kohdalla. Eiväthän rypäleet ole kuin mustikan kokokoisia, ja jos sisällä on vielä pari siementä, niin kuin Nordicassa näyttää olevan, syötävää jää tosi vähän.

Viinilajikkeilla on oma tyypillinen rypäleen kokonsa. Useimmilla kaikkein pakkasenkestävimmillä, siis lyhyen kasvukauden lajikkeilla, rypäleet ovat pieniä tai pienehköjä, jolloin ne ehtivät paremmin kypsiksi. Rypäleen kokoon toki vaikuttavat myös kasvuolot, mutta eivät normaalioloissa kovin paljon.

Nuori köynnös tuottaa yleensä pieniä rypäleitä, koska sen ravinteiden- ja kosteudensaanti pienen juuriston kautta ei vielä toimi kovin hyvin. Samantapaisesti käy myös isoilla köynnöksille: mitä enemmän rypäleitä on, sitä vähemmän niihin riittää ravinteita, ja sitä huonommin ne kypsyvät.

Kun rypäle siirtyy kasvuvaiheesta kypsymisvaiheeseen – tumman lajikkeen vihreä rypäle muuttaa väriään siniseksi – rypäle on vielä pieni. Koon kasvu kiihtyy vielä hetkeksi ja lopullinen koko muodostuu vasta lopullista kypsymistä ja poimintaa lähestyttäessä.

Siis vielä elokuussa et voi tietää, minkä kokoisia rypäleistäsi tulee! Odottele rauhassa. Katso myös, mitä kerron vastauksessani elokuun leikkaukseen.

Ari Markkula

Elokuun leikkaus

En ole leikannut Nordica-viniköynnöksen taimeani sen jälkeen, kun sen pari vuotta sitten istutin. Sen versot olivat selvinneet talvista hyvin ja kasvaneet melkoiseksi pöheiköksi. Leikkasin niitä nyt elokuun alussa reippaasti. Poistin sivuversot suurimmaksi osaksi, ja pääversoista ehkä viidesosan. En tiedä teinkö oikein. Onko tarpeen leikata pääversoja vielä lyhyemmiksi ennen talvea?

Suuri lehtipinta-ala, siis paljon isoja versoja, joissa on paljon lehtiä, on hyvä asia. Jos kasvilla ei kuitenkaan ole tilaa kasvaa, suuri osa lehdistä ei saa kovin paljon valoa, ja yhteyttäminen ei ole kovin tehokasta. Versojen leikkaamisella, jopa yksittäisten lehtien poistamisella, valon määrää lisätään jäljelle jääville lehdille. Lehtien kasvutila suhteessa kasvupaikan auringon valon määrään optimoidaan.

Jos lehdillä on tilaa, siis auringon valoa tarpeeksi, ei elo- tai syyskuun aikana ole tarvetta eikä syytä leikata köynnöksiä. Tämä edellyttää varkaiden poistamista jatkuvasti elo–syyskuussa ja sitä, että versojen määrää on aiemmin kesällä rajoitettu asiallisesti. Jos kesäleikkaus, tai hyvin talvenkestävillä lajikkeilla talvileikkauskin, on jäänyt tekemättä, versoja on eittämättä liian paljon, ja silloin niiden poistamistaminen rypäleiden kypsymisvaiheen alussa on perusteltua.

Kun viiniköynnöksen latvakasvun elokuusta lähtien pysäyttää nyppimällä latvat ja uusien oksien alut lehtihangoista, eli varkaat pois, köynnös joutuu lehtien yhteyttämistuotteet tallettamaan johonkin muuhun kuin kiipeämiseen yhä korkeammalle ja laajentumiseen. Siis pituuskasvun sijasta energia menee rypäleisiin ja rungon kehittymiseen. Tällä nopeutetaan rypäleiden kehittymistä sekä kasvin valmistautumista talveen, mikä tarkoittaa parempaa selviämistä pakkasista.

Ari Markkula

Leikkaamisen ajankohta

Olen istuttanut tänä kesänä viiniköynnöksiä ja nyt mietin, milloin niitä pitäisi leikata. Kerroit ohjeena taimia hakiessani, että nypi latvakasvu pois elokuun alusta lähtien. Onko aiheellista leikata taimia vielä ennen talvea lisää?

Erityisesti ensimmäisen kesän aikana viiniköynnöksen talveen valmistautuminen pitää Suomen oloissa turvata mahdollisimman hyvin ja hoito tehdä pitkälti talvenkestävyyden varmistamiseksi. Toki toiset lajikkeet menestyvät ja selviävät talvesta esimerkiksi seinustalla aivan hoidotta, ja talven pakkasilta voi suojata peitteillä, havuilla yms. Silti kestävienkin lajikkeiden taimet hyötyvät oikeista hoitotavoista.

Ensimmäisten kahden vuoden ajan pyrin antamaan viiniköynnöksen kasvaa niin suureksi kuin mahdollista, jolloin sen selviytyminen kaikista talvista tulee varmemmaksi. Kaikki versot saavat kasvaa vapaasti elokuun alkuun saakka. Sitten pysäytän latvakasvun katkaisemalla latvojen ja kaikkien haarojen kasvun. Kun taimi ei kasva ylöspäin, se kasvaa paksuutta. Ja talvenkestävyys parenee.

Jos taimet suojaa talveksi, ne on helpointa taivuttaa alas maata vasten. Ensimmäisenä vuonna versot harvoin ovat niin paksuja, että taivuttaminen ei onnistuisi. Ensimmäisenä kahtena kasvuvuotena vältän kaikkea muuta kasvun rajoittamista kuin latvakasvun pysäyttämistä.

Kolmannesta vuodesta lähtien suosin jotain tiettyä lajikkeelle, kasvupaikan pienilmastolle ja tarhalle sopivaa leikkausmuotoa: yksi matala runko, josta kasvu lähtee keväällä, yksi matala ja yksi pysty runko, pensas, jossa maasta lähteviä haaroja on 3–5…

Toiset taas haluavat jo ensimmäisestä vuodesta lähtien tietynlaisen runkomuodon ja tekevät sen leikkaamalla säännöllisesti. Kukin tyylillään ja omien olosuhteidensa mukaan. Ei ole yhtä oikeaa tapaa. Kunhan saa pienen taimen selviämään ensimmäisistä talvista.

Ari Markkula

Syysistutus

Mitä mieltä olet viiniköynnösten syysistutuksesta?

Syysistutuksessa on kaksi riskiä:

1. Taimi saa typpeä maahan istutettuna aina enemmän kuin sai viimeisenä kuukautena purkissa. Tällöin istuttaminen aiheuttaa kasvupyrähdyksen, joka voi katketa hallaan ennen taimen puutumista;
2. Maa jää löyhäksi (tiivistämättä) ja tyvi ja juuristo pysyy kosteana pitkän syksyn. Tällöin tavalliset maan taudit lahottavat hentoa taimea, jonka kuori ei ole kovin paksu eikä kykene suojaamaan lahottajasienten tunkeutumiselta.

Syysistutus edellyttää, että kaikki pituuskasvu istutuksen jälkeen estetään nyppimällä versojen päät. Se pakottaa taimen käyttämään ravinteensa rungon ja juurien kehittämiseen, mikä valmistaa taimea talveen. Jos voi jollakin kaksinkertaisella harsolla tms. saada taimen ensimmäisen hallan yli vioittumatta, sillä on yleensä vielä 2-3 viikkoa lisää aikaa valmistautua talveen.

Jos taimi on riittävän paksu, kuten esimerkiksi vartettu viiniköynnös, ja istuttaa syvälle (= vartettu kohta 5-10 cm maan alle tai aitojuuriset 15-30 cm nykyistä maanpintaa syvemmälle) tai laittaa keon maata ohjaamaan kosteutta taimen tyveltä pois, ei ongelmia yleensä ole. Vaikka suurin osa tai kaikki taimen maanpäälliset osat kuolisivat talven aikana, maan suojasta nousee aito viiniköynnös keväällä tai alkukesällä.

Kaikki viiniköynnökset ovat arimmillaan ensimmäisenä talvena, kun ne ovat vasta kasvunsa alussa ja pieniä, hentoja taimia. Siksi aina suosittelen suojaamaan ensimmäiseksi talveksi taimen koon, paikan pienilmaston ja lajikkeen mukaan. Ensimmäisenä vuonna voi suojausta vähän liioitella vaikka keolla tiukkaan painettua maata.

Muuten, kaikkien isojenkin köynnösten latvakasvu kannattaa pysäyttää nyppimällä versojen kärjet pois jo elokuun alussa. Jos taimi ei pääse kasvamaan ylemmäs, mihin sen lehtien tuottama energia menee? Rypäleihin ja talveen valmistautumiseen.

Ari Markkula