Ohjelma:

Klo 12.00 alkaen lounas

Klo 13.00 Vuosikokousesitelmät
Pentti Rahko: Viininköynnöksen kasvatus ja viinintuotanto Unkarissa
Anders Bäck: Viinimaa nimeltä Ruotsi (vahvistamatta)

Klo 14.30 Kahvit

Klo 15.00 Vuosikokous, jossa käsitellään sääntöjen määräämät asiat

Klo 17.00 Illallinen

Osallistuminen vuosikokoukseen, lounas ja kahvitarjoilu on jäsenille maksutonta, mutta istumapaikkojen ja ruoan riittävyyden varmistamiseksi pitää ilmoittautua. Lähetä ilmoittautumisesi mieluiten sähköpostilla vastaamalla tähän mailiin tai tekstiviesti alla mainitsemaani puhelinnumerooni.

Myös he, jotka eivät vielä ole maksaneet vuoden 2011 jäsenmaksuaan, saavat ilmaisen lounaan ja voivat osallistua vuosikokoukseen, jos maksavat jäsenmaksunsa ennen tilaisuutta Wiurilassa. Se sisältää samalla myös tämän vuoden jäsenmaksun. Vuoden 2012 jäsenmaksun suuruudesta päätetään vuosikokouksessa, ja se laskutetaan helmikuun aikana kaikilta, jotka ovat maksaneet vuoden 2011 jäsenmaksunsa ennen 1.9.2011.

Illallisella on luvassa:

• suppilovahverokeitto
• punaviinissä pitkään kypsytettyä karitsanpotkaa
• vaniljajäätelöä, karpaloita ja kuumaa kinuskikastiketta?.

Illallisen hinta on 26€ / henkilö ja se maksetaan suoraan ravintolaan tilaisuuden aikana.

Viimeinen ilmoittautumispäivä vuosikokoukseen on tiistai 31.1.

Ilmoittaudu Suomen Viininkasvattajat ry:n sihteerille Ari Markkulalle, puh 0400 470 035 tai ari.markkula@omenakumpu.com. Ja saa toki ilmoittautua jo aiemmin. Silloin voimme yrittää järjestää kimppakyytejä. Kerro samalla mahdolliset ruoka-aineallergiasi.

Täältä löydät ajo-ohjeet Wiurilan Kartanoon osoitteeseen Viurilantie 126,  Halikko:
http://www.wiurilankartano.com/index.php?page=journal&journal=Ajo-ohjeet

Wiurilan kartanohostellissa on mahdollisuus yöpymiseen. Majoitusvarauksen voi tehdä suoraan kartanoon soittamalla numeroon 7278100 tai 0445555458 tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen wgcc@saunalahti.fi

Suomen Viinikasvattajat ry:n vuosikokouksen asialista 4.2.2011

1. Kokouksen avaus
2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa
3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys
5. Esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja tilintarkastajan lausunto
6. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille
7. Vahvistetaan toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä liittymis- ja jäsenmaksujen suuruudet
8. Valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet
9. Valitaan varsinainen tilintarkastaja ja varatilintarkastaja
10. Käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat.

Vuosikokouksen jälkeen pidetään valitun hallituksen järjestäytymiskokous.

Hallituksen kokouksen asialista 4.2.2011

1. Kokouksen avaus ja läsnäolijat
2. Kokouksen järjestäytyminen
3. Päätösvaltaisuuden toteaminen
4. Työjärjestyksen hyväksyminen
5. Päättäminen hallituksen jäsenten tehtävistä
6. Muut asiat
7. Kokouksen päättäminen

Kurssille oli ilmoittautunut 12 yhdistyksen jäsentä. Ruokailun jälkeen aloitimme kolmen kurssilaisen mukanaan tuomasta viinimurskeesta vierteen valmistuksen. Tavoitteeksi otettiin 12 til% viinin teko ns. tilaviinimenetelmällä, jossa lisäsokerin ja veden käyttö on sallittua. Kurssilla paneuduttiin vain vierteen valmistukseen ja käynnistykseen. Kaikki hienoudet jätettiin syrjään ja keskityttiin olennaiseen.

Kerrataanpa vielä:

Kokonaissokerin tarve g/l saadaan 12 til% viinin jakamalla 12 luvulla 0,059, jolloin sokeria tarvitaan 203 g/l. Vastaavasti 11 til% viiniin sokeria tarvitaan 186 g/l. Rypälemurskeen sokeripitoisuus saadaan melko tarkasti Brix-mittarilla, mutta viinirypäle murskeen/mehun sokeripitoisuus on meillä 110 – 160 g/l (harvoin 200 g /l tai yli). Kun rypälemehussa oleva sokeri vähennetään kokonaissokerin tarpeesta, saadaan tarvittavan lisäsokerin määrä.

Kun lisäsokerit ja lisävedet oli sekoitettu murskeen kanssa pönttöön, lisättiin ja sekoitettiin hiiva. Sen jälkeen vannotettiin, että astia pitää pitää vähintään huoneen lämmössä, mieluummin lämpöpatterin vieressä kunnes se lähtee käyntiin. Sen jälkeen sitä voi pitää normaalissa huoneen lämmössä kunnes käynti alkaa pysähtyä.

Viileässä kellarissa tai kylmässä kesämökissä hiiva ei ehkä toimi, käyminen ei ala ja vahvasti sokeripitoinen vierre alkaa homehtua kuten sokeroitu marjamehu.

Käymistä on paras seurata Oechslen mittarilla, joka on tavallinen nesteen ominaispainomittari, ja jonka voi ostaa isoista marketeista. Kun viinivierteeseen upotettu mittari näyttää 0 (nollaa), viini on valmis pysäytettäväksi, jos haluaa puolikuivaa viiniä. Jos haluaa kuivaa viiniä, pitää mittarin näyttää –5…–10. Useissa mittareissa tämä on merkitty mustalla alueella.

Oechslen mittarin lukemien, sokeripitoisuuden ja alkoholin til% välinen riippuvuus selviää alla olevasta taulukosta (Lähde: “Praktikum: Mostwaage“)

Viinin käyminen pysäytetään rikillä, joka sekoitetaan lasilliseen viiniä ja kaadetaan sekoittamalla käymisastiaan. Sen jälkeen viini viedään kylmään pariksi päiväksi, jotta jäännöshiiva ja sakka painuu pohjalle. Parin päivän kellaroinnin jälkeen viinistä siivilöidään pois suurimmat kiinteät osaset sekä hiivajäännös ja pikakirkastetaan piihapolla ja gelatiinilla, jotka sekoitetaan viiniin. Sen jälkeen sen annetaan taas seistä pari päivää kylmässä paikassa käymisastiassa suljetun, tiiviin kannen alla. Nyt kellari tai syksyinen kesämökin terassi on sopivin paikka.

Rikkiä, piihappoa ja gelatiinia saa marketeista valmiissa pakkauksissa ja ne ovat käyttövalmiita. Viini kirkastuu itsestäänkin, jos sitä säilytetään 5 – 10 asteen lämpötilassa suljetussa käymisastissa muutamia viikkoja.

Kun viinin käyminen on pysäytetty rikillä ja viini on seisonut ja kirkastunut, se pullotetaan pestyihin pulloihin, korkitetaan ja viedään kylmään säilytyspaikkaan varastoitumaan. Tässä vaiheessa pulloja ei saa jättää huoneenlämpöön, koska viinissä voi olla vielä jäännöshiivaa ja jäännössokeria, joka saattaa aiheuttaa viinin jälkikäymistä. Pullossa paine nousee, korkki lentää pois ja seinät saavat uuden värin.

Näin saadaan yksinkertaisimmin jonkinlaista viiniä. Kaikkea on mahdoton selittää pilkun tarkasti ja kysyttävää jää. Harjoittelu ja kokeilu tekee mestarin, kuten sanotaan, ja virheistä oppii.

Tavallisimmat virheet siihen, että viini ei lähde käyntiin, on liian korkea vierteen sokeripitoisuus, liian viileä käymisastian säilytyspaikka ja heikko hiiva. Silloin voi vaihtaa hiivaa tai lisätä sitä. Hiivan määrällä ei ole tarkkoja rajoja, mutta kohtuudessa on tietysti pysyttävä.

Toivomme kurssilaisten tuovan viinejään helmikuun vuosijuhlaan maisteltavaksi. Parhaille jaetaan palkinnot.

Kiitos Unkarin viininvalmistusperinteestä kertoneelle herra Rahkolle. Hänet tapaamme myös vuosijuhlassamme.

Kippistä kaikille toivottavat kurssin vetäjät Juha ja Timo

Kurssi alkaa kello 13. Tapahtumapaikkana toimii Ammattiopisto Livian (Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos) auditorio osoiteessa Tuorlantie 1, 21500 Piikkiö.

Lounasta on tarjolla klo 12 alkaen opiston ravintolassa, eli Tuorlan majatalossa, 10 euron hintaan. Lounas ei sisälly kurssimaksuun, vaan se maksetaan ravintolaan.

Kurssille ei ole ennakkoilmoittautumista. Kurssimaksu on 25 euroa ja kurssille osallistuvat maksavat sen yhdistyksen tilille 174530-120537 1.11. mennessä. Viesti: “Viinikurssi”. Ota maksukuitti mukaasi.

Kurssin tarkoitus on opettaa viininvalmistuksen alkeet ns. tilaviinimenetelmällä. Se on käytäntöpainotteinen. Lyhyen teoreettisen katsauksen jälkeen opastetaan vierteen valmistaminen, viinin käyntiinpano ja jatkokäsittely kotona.

Jos haluat panna oman viinisi käyntiin kurssin aikana, ota mukaasi 30 litran kannellinen käymisastia, jonka kannessa on reikä vesilukkoa varten, vesilukon kumitiiviste ja vesilukko. Niitä saa isoimmista marketeista. Lisäksi kidesokeria noin 4 kg, sekä käymisastiaan hedelmä-, marja- tai rypälemehua tai mursketta noin 10 kg tai litraa. Murskatut marjat, hedelmät ja rypäleet voi pakastaa, mutta ne pitää sulattaa ennen viinin käyntiinpanoa. Näin pienen määrän voi murskata esim. keittiön yleiskoneella.

Tällaisessa viininvalmistuksessa normaali keittiöpuhtaus riittää, eli pese käymiastia tiskiaineella ja huuhdo hyvin ennen murskeen panemista siihen.

Kurssin jälkeen itse kukin vie käymisastiansa mukanaan. Jatkokäsittelyohjeet käydään läpi ja kirjalliset ohjeet annetaan mukaan.

Tervetuloa!

Kouluttajat: Juha ja Timo

Ajo-ohjeet

Tuorlan maaseutuoppilaitoksen osoite on Tuorlantie 1, 21500 Piikkiö (Google Maps -karttalinkki).

Kokouksen esitelmissä otettiin esille Europan viiniskandaalit ja niitä on paljon. Jotkut Euroopan valmistajat ovat lisänneet viineihin glykolia, metanolia, laimentaneet viiniään likavedellä, antaneet viineihinsä lisämausteita pippurista, paprikasta tai vaniljasta. Tunnettussa herkkukinkkujen maassa Italiassa mafia oli lisännyt viineihin vielä ytympää maustetta eli suolahappoa ja lannoitteita.  Niistä saa varmasti päänsä sekaisin tai ainakin päänsäryn

Periaatteessa viinin ei saisi panna mitään muuta ylimääräistä kuin sokeria ja sallitut kemikaalit (suomalaisessa tilaviinimenetelmässä myös vettä), mutta kaikkea kokeillaan. Esitelmöitsijä näytti pilakuvaa, jossa ravintolan kellarimestari täytti erilaisten vuosikertaviinien pullot samasta tynnöristä. Ei niin pientä pilaa, etteikö totta toinen puoli. Tämä viittasi Ranskan viiniskandaaliin, jossa Pinot noir-viinin valmistukseen oli käytetty muita halvempia rypälelajikkeita.

Vähän samanlainen pilakuvan tunne tulee joskus, kun ravintoloista tilaa erilaisia puna- tai valkoviinejä laseittain. Voisi vaikka vannoa, että samasta pullosta on kaadettu Riesling- ja Pino blanc-viini. Toinen asia, johon olen törmännyt, että puollottainkin tilatessa voidaan ensin tarjota epätyypillisesti vanhentunutta (varastossa pilalle mennyttä) viiniä, jotka kyllä vaihdetaan, jos jaksaa illan alkuvaiheessa urputtaa. Muistakaakin katsoa, että pullo avataan vasta pöydässä.

Ruotsissa on jo ammattimaisia viintuottajia ja Alnarpin Landbrukshögskolan tekee tiivistä viininkasvatuksen yhteistyötä saksalaisten ja puolalaisten yliopistojen kanssa. Vierailevana luennoitsijana oli Neubrandenburgin viininkasvatusta opettavan ammattikorkeakoulun professori. Hän esitelmöi leikkausmenetelmistä, viinin analyysimenetelmistä ja viininkäymisen seurannasta.

Viiniköynnösten valintaa käsiteltiin ja todettiin, ettei pohjoiseen kasvatukseen tarvitsekaan hankkia joitain Pinot noiria, jota kasvatetaan riittävästi ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Meidän kasvatettavaksemme EU.n byrokraattien pitää hyväksyä ne lajikkeet, jotka sopivat meidän ilmastoomme, tuottavat meillä satoa ja antavat pohjoisen viinille niille ominaisen leiman ja aromit. Voisiko asian paremmin ilmaista.

Etelä-Ruotsin viinisadon kerrottiin kärsineen tänä vuonna vaihtelevasta ilmastosta. Runsaat sateet olivat viivästyttäneet kypsymistä ja sokeripitoisuudet olivat vielä matalahkoja. Korjuuseen arveltiin päästävän vasta lokakuussa. Meillä puolestaan tämä kesä oli viininkasvattajan unelmakesä, jos vain viitsi toimittaa riittävästi vettä köynnöksille.

Viinikilpailuissa oli 38 viiniä, joista puolet sai laatudiplomin. Kaikkia kilpailuviinejä maisteltiin ja jyvät erottuivat selvästi akanoista. Parhaan valkoviinin Solaris-rypäleestä, joka oli myös juhlaillallisen viini, oli valmistanut pietarsaarelainen Skooneen muutanut herra, joka asui yhdessä (sambo) erään skoonelaisen viehättävän naishenkilön kanssa ja oli alkanut viinintilalliseksi. Samalla selvisi, että Ruotsissa on monia muitakin suomalaisperäisiä viininkasvattajia kuten ammattimaisesti köynnöksiä kasvattava Anders Bäck ja Lauri Pappinen. Lisäksi suuri joukko niitä, joiden jompikumpi isovanhemmista tai esi-isistä kuului tulleen Suomesta.

Ruotsin ravintola-ammattikorkeakoulun (Gastronomihögskolan) rehtori, jonka varamiehen vanhemmat olivat vaasalaisia, kiitteli vuolaasti suomalaisia tilaviinejä korkealaatuisiksi. Hän oli jo aloittanut yhteistyön Hämeen ammattikorkeakoulun Lepaan yksikön kanssa. Näitä omia marja- ja hedelmäviinejämmehän me itse muistamme nimitellä milloin miksikin litkuiksi tai käyneiksi marjamehuiksi.

Mikähän meitä suomalaisia oikein vaivaa vai onko ruotsalaisten suu tuohesta? Onko luterilainen pessimismi saanut meistä liian tiukan otteen ja Suomeen ovat jäänet vain jahkailijat? Edelleen kuulee väitettävän, että “viini ei kasva Suomessa”. Näkyyhän tuo kasvavan ainakin Etelä-Suomessa ja jopa hyvin ilman kuttaperkkasuojiakin. Jahkailuumme kyllästyneet tekijät ovatkin löytäneet myös viiniköynnösten kasvatuksessa paremman maaperän Ruotsista kuin kotimaastaan.

Perillä on syytä olla jo edellisenä iltana, eli torstaina 28.7. Suositellaan käytettäväksi kimppakyytejä, autokuntia, jotka vastaavat esim. lauttamaksuista ja aikataulutuksista. Rigaan pääsee Tallinnasta helposti ja edullisesti bussilla. Sieltä Sabileenkin luultavasti paikallinen bussikyyti onnistuu, mutta tätä emme ole selvittäneet.

Suomen Viininkasvattajista Timo Taskinen ottaa vastaan varauksia sekä välittää tietoa autolla lähtevien ja kyytiä haluavien välillä. Timo sopii myös keskitetysti majoituksesta (katso lisätietoja ja hintoja alla olevasta liitteestä).

Ilmoittauduthan Timolle pian ja pitävästi, viimeistään 20.6.2011 sähköpostilla tai kirjeellä.

HUOM! Ilmoita myös halukkuutesi lähteä omalla autolla ja kuinka monta mahtuu mukaan (ja mahdollisesti jo päätetty oma autokuntasi)!

Timo Taskinen
timo.taskinen (at) pp2.inet.fi
Tervahaudankatu 23
53850 Lappeenranta
+358 (0)40 4803 908
+358 (0)40 5871 306

Konferenssin ohjelma:
Baltic Scandinavian conference.doc

Tietoa majoituksesta:
Hotellien tietoja.doc

Kommunismin aikana Böömissä entiset sudeettisaksalaisten viininkasvattajien viljelmät jäivät hoitamatta. Ne alkoivat kasvaa karhunvatukkaa, pusikkoa ja sekametsää. Elben etelärinteet ovat kuitenkin edelleen viininkasvatukselle erittäin sopivia, joten punalippujen poistuttua pusikoiden peittämiä vanhoja terassiviljelmiä on ryhdytty raivaamaan takaisin entiseen vuosisatoja vanhaan käyttöönsä.

Litomericessa, lähellä Saksan rajaa 50. leveysasteella (Helsinki on 60. leveysasteella), minulla oli tämän huhtikuun alussa tilaisuus seurata, miten metsää muutetaan takaisin viinitarhoiksi, ja miten uudet köynnökset istutetaan. Nykyisillä koneilla metsän raivaaminen ja uuden viljelyalan perusmuokkaus sujuu nopeasti, mutta sen jälkeen uuden kasvualustan valmistelu ennen istutusta vaatii muutaman vuoden.

Kun metsä on kaadettu ja käyttökelpoiset puut otettu rakennus- tai lämmityspuiksi, risut poltetaan. Puunjuurien poisto ja maan syvämuokkaus tehdään kaivinkoneella, jolloin maa muokkautuu 70 cm syvyyteen saakka. Sen jälkeen maa tasoitetaan kaivinkoneella ja äestetään. Maa ei kuitenkaan vielä ole valmis istutettavaksi, vaan se tarvitsee lisää humusta. Kalkista ei ole puutetta. Maan pH on joskus liiankin korkea. Fosforia ja kaliumia on sopivasti, tai puute korjataan maaperäanalyysin mukaan.

Kuva: Istukkaiden paikat on merkitty tikuilla. Vasemmalla ylärinteellä maasta esille tullutta kalkkiveä. Kalkista ei siis ole puutetta.

Maa on rinteiden yläosassa hiekka- tai hietapitoista kivennäismaata, jossa humusta on hyvin vähän. Rinteiden alaosassa humusta on hieman enemmän. Näillä viljelyalueilla humusta on vain 1 – 1,5 %. Humuksen puute on jatkuva ongelma, koska se valuu eroosion vaikutuksesta vähitellen rinteiden alaosaan ja lopulta Elbeen. “Humus ist in Hamburg” eli lopulta humus on valunut Elbea pitkin Hampuriin. Rinnemaiden humuskatoa voidaan vähentää terassoimalla rinteitä.

Humuksen vähyyden vuoksi sitä on metsänpoiston, muokkauksen ja tasoitusten jälkeen ajettava uudelle viljelmälle 8 tonnia hehtaaria kohti. Humus ajetaan istutettavien köynnösrivien kohdalle, koska rikkaruohot kasvavat muutenkin. Sen jälkeen humusharjanne tasoitetaan ja muokataan maahan. Maa on nyt valmis köynnösten istuttamista varten ja aikaa metsän kaatamisesta köynnösten istutukseen on kulunut pari vuotta.

Kuva: Rivit saadaan suoriksi mittanauhaa kiristämällä ja istutusvälit tasaisiksi mittakepillä.

Köynnökset voidaan istuttaa koneellisesti tai käsityönä. Istutuskuoppa kaivetaan 30 – 35 cm syväksi ja 30 – 35 cm läpimittaiseksi. Kuopan pohjalle pannaan 4 – 5 cm kerros humusta. Köynnökset istutetaan vinosti rinteen alaosaan päin ja katsotaan, että varttamiskohta jää kuopan reunan tasalle. Juuret peitetään heti 3 – 4 cm humuskerroksella, joka tiivistetään painamalla. Sen päälle kasataan kasvupaikan maata, niin että kuopan reuna jää vielä 2 – 3 cm ylemmäs. Tähän syvennykseen kaadetaan 3 litraa vettä.

Kuva: Valmis istututuskuoppa

Kun vesi on imeytynyt maahan, kuoppa täytetään humuspitoisella kasvupaikan maalla ja kuopan maa tiivistetään polkemalla. Köynnöstä vedetään 2 cm ylöspäin, jotta juuret eivät jäisi ylöspäin suuntautuviksi, ja juurien ympärille tulisi riittävästi ilmaa. Koska Keski-Euroopassa käytetään aina vartettuja köynnöksiä, joissa silmuja ei ole vielä näkyvissä, maata kasataan istutetun köynnöksen ja tulevien silmujen päälle 2 – 3 cm hallojen suojaksi.

Ennen istutusta köynnöksiä pidetään vedessä muutamia tunteja. Köynnöksiä pidetään vedessä kuoppaan asettamiseen saakka, jotta juuret eivät pääsisi kuivumaan. Ennen kuoppaan asettamista kaikki juuret typistetään 5 – 10 cm pituisiksi.

Meillä aitojuurisia istutusköynnöksiä tai ruukkutaimia voi pitää vedessä ennen istusta ja juuria voi reilusti typistää. Istutusperiaatekin voi olla sama, mutta usein näillä köynnöksillä on istustuvaiheessa silmuja ja lehtiäkin, joten kuopan ulkopuolelle jäävää köynnöstä ei kannata yrittää peittää, vaan antaa sen alkaa kasvunsa tukikepin tai lankojen varassa.

Viinitarhamaan hinta on on Litomericen alueella 17 korunaa/neliömetri (25 korunaa on 1 euro), joten hehtaarin hinnaksi tulee 6800 euroa. Vastaavasti peltohehtaarin hinta on 10 korunaa/neliömetri, eli 4000 euroa/hehtaari. Hinnat ovat meikäläisittäin kohtuullisia, mutta tsekkiläisten keskipalkkaan 1000 euroa/kuukausi verrattuna kalliinpuoleisia.

Mötesavgiften är 25€. I det ingår en varm måltid och kaffe med bulla. Avgiften betalas vid ankomsten. Bindande anmälning till den 7. mars till Finska Vinodlarföreningens sekreterare Ari Markkula, eposten ari.markkula (at) omenakumpu.com eller tel: 0400 470 035.

Varsinaisen kokouksen lisäksi luvassa on esitelmä viiniköynnöksen tautien kemiallisessa torjunnassa käytettävistä aineista – tietoa, jota meidän toivottavasti ei tarvitse käyttää. Pääset myös maistamaan suomalaista rypäleistä tehtyä viiniä. Ja jos olet itse jo pullottanut omaa viiniäsi, ota sitä ihmeessä mukaan!

Vuosikokoukseen osallistuminen on maksutonta, ja vain yhdistyksen jäsenille tarkoitettu.

Jos haluat osallistua yhteiselle lounaalle ja kahville, muista maksaa sen hinta, 20 euroa, viimeistään 18.1. yhdistyksen tilille 174530-120537.

Tilaisuus päättyy kello 18 alkavan päivällisen jälkeen. Päivällinen maksetaan suoraan Wiurilan kartanon ravintolaan tilaisuuden aikana.

Halutessasi voit jäädä Wiurilan kartanoon myös yöksi, jolloin majoitus kahden hengen huoneessa maksaa 70 euroa huoneelta. Paikkoja on rajoitetusti, joten varaaminen kannattaa tehdä hyvissä ajoin etukäteen.

Ilmoitathan meille sähköpostilla, jos tiedät olevasi tulossa. Lähetä viesti yhdistyksen sihteeri Ari Markkulalle (sihteeri@viininkasvattajat.fi), ja kerro ainakin seuraavat asiat:

• Oma nimesi
• Osallistutko lounaalle (ja maksat 20 e)?
• Osallistutko päivälliselle?
• Tuotko mukanasi omaa viiniäsi maisteltavaksi yhdessä?
• Haluatko yöpyä Wiurilan kartanossa?

Nähdään Wiurilassa!

Lisätietoja

http://www.wiurilankartano.com/

Google Maps -karttalinkki

Suomen epäsuotuisan ilmaston olosuhteissa suurimpiin päätöksiin kuuluu oikean paikan valinta tulevalle viinitarhalle. Parhaat sijainnit viinitarhoille Suomessa ovat Etelä- ja Länsi-Suomessa. Toki tämän alueen pohjoispuolella viininkasvatus on mahdollista, kannattaa kuitenkin valita kasvatukseen kestävimmät viiniköynnöksen lajikkeet.

Viinitarhan perustaminen tasaisille alueille voi olla riskialtista missä tahansa Suomessa, johtuen mahdollisista kovista pakkasista ja halloista. Täysin sopimattomia ovat suljetut syvänteet, joihin hyvin usein jää kylmää ilmaa. Jos jostain syystä on pakko pitää viinitarhaa tasaisella alueella olevalla palstalla, sinne on myös valittava hyvin pakkaskestäviä lajikkeita, mutta alueella ei saa olla säännöllisiä keväthalloja. Suomesta löytyy useita paikkoja, joissa halla toukokuussa ja kesäkuun alussa, tai jopa juhannukseen asti, kuuluu sääntöihin, mutta nämä paikat ovat viininkasvatukselle sopimattomia.

Parhaita paikkoja viinitarhalle ovat lounais- ja etelärinteet – meidän ilmastossamme aurinko on siellä viiniköynnöksille tehokkainta. Vähän huonompia ovat länsi- ja kaakkoisrinteet. Maastossa tärkeää on viinitarhan sijainti niin, että se on korkeammalla kuin eteläpuolella oleva alue; mitä korkeammalla, sitä parempi. Tämä aiheuttaa kylmän ilman poistumisen viinitarhan alueelta, ja hallat ovat harvinaisempia kuin muualla. Tarhan alarajan alapuolella ei saa olla kylmää ilmaa pysäyttäviä esteitä, esim. puita, tiiviitä pensasaitoja, muureja, rakennuksia. Alue saa olla ympäröity muista kolmesta suunnasta. Pohjoisen suojan pitäisi olla korkein ja tiivein, koska se vähentää kylmien ja kuivien pohjois- ja koillistuulien haitallista vaikutusta.

Vesialueen läheisyys vaikuttaa positiivisesti viinitarhan pienilmastoon. Kesällä auringonsäteet heijastuvat veden pinnasta ja paistavat viinitarhaan, mikä toimittaa lisää lämpöä viiniköynnöksille. Sen tuloksena ilman lämpötila veden läheisyydessä aamuisin on korkeampi, päivän aikana se nousee nopeammin ja iltaisin laskee hitaammin. Hitaasti jäähtyvä vesi nostaa ilman lämpötilaa öisin. Matalien vesien, kuten esim. lampien ja soiden naapuruus, voi aiheuttaa enemmän haittaa. Siellä voi esiintyä halloja ja viinitarhan perustamista sinne on vältettävä.

Vaikka kuinka hyvä paikka olisi, suomalaisen viinitarhurin kannattaa harkita hallantorjuntaa. Keväällä hallan tullessa suositeltavaa olisi köynnösten peittäminen muovilla tai harsoilla. Toinen hallantorjunnan vaihtoehto on sadetus. Tätä menetelmää Suomessa käytetään nykyisin esim. mansikkapeltojen suojaamiseksi hallalta.

Kun kasvukautta saa pidennettyä keväällä se nopeuttaa koko vuoden kasvua. Järvien ja meren lähellä kasvukausi jatkuu syksyllä paljon pitempään. Jos sellaisella alueella saa keväthallan pois, olosuhteet voivat olla oikein hyvät viininkasvatukseen.

Kurssin ohjelma

Ilmoittautuminen kurssille

Ilmoittautuminen tapahtuu maksamalla kurssimaksu Suomen Viininkasvattajat ry:n tilille määräpäivään mennessä. Lue tarkemmat ohjeet maksamisesta ja eri ryhmien osallistumismaksuista alempaa.

Jos osallistujien määrää joudutaan rajoittamaan, ensin ilmoittautuneilla on etusija, mutta kuitenkin siten, että opiskelijoille on varattu 5 paikkaa ja ei-jäsenille 10 paikkaa. Kun maksat reilusti ajoissa, saat paikan, ja ravintolakin osaa varautua tulijoiden määrään paremmin.

Viimeinen ilmoittautumis- ja maksupäivä kurssille on perjantai 22.10.2010. Myöhemmin ilmoittautuneiden osallistumismaksua korotetaan 5 eurolla johtuen ravintolalle koituvista lisäkustannuksista.

Kurssimaksu

Kurssimaksu kattaa kurssin, jaettavan materiaalin, lounaan ja iltapäiväkahvin. Mahdollinen tuotto käytetään viininkasvatuksen tutkimiseen ja tiedottamiseen.

Jos et ole vielä Suomen Viininkasvattajat ry:n jäsen, nyt on oivallinen tilaisuus liittyä! Maksamalla jäsenmaksun kurssin yhteydessä säästät 10 €. Huomaa myös, että tänä vuonna liittyneiden jäsenmaksu kattaa automaattisesti myös vuoden 2011 jäsenyyden! Muista täyttää samalla kertaa myös tietosi yhdistyksen liittymislomakkeeseen nettisivuillamme.

Tilitiedot

Miten löydän perille?

Tuorlan maaseutuoppilaitoksen osoite on Tuorlantie 1, 21500 Piikkiö (Google Maps -karttalinkki). Alla olevat kartat auttavat sinua suunnistamaan paikalle ja löytämään oikeat rakennukset alueelta. Klikkaa karttakuvia nähdäksesi ne suurempina.

Kartta 1. Ajo-ohjeet kurssipaikalle

Kartta 2. Tuorlan maaseutuoppilaitoksen alue

Kartta 3. Auditorion ja majatalon sijainnit

Lisätietoja

Ari Markkula
Suomen Viininkasvattajat ry:n sihteeri
ari.markkula (at) omenakumpu.com
Puhelin (iltaisin ja viikonloppuisin): 0400 470 035